Job 9

Job puolustautuu Bildadia vastaan

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on. Kuinka ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan! 3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, hän ei voisi vastata hänelle yhteenkään tuhannesta. 4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan. Kuka on onnistunut nousemaan häntä vastaan? 5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta ja kukistaa ne vihassaan. 6 Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen perustukset vapisevat. 7 Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään. 8 Hän yksinään levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita. 9 Hän loi Ašin, Kesilin, Kiiman ^{▼▼ Aš on eräs tähtikuvio, joidenkuiden mukaan Seulaset. Kiima on hyvin suurella todennäköisyydellä Saturnus ja Kesil Mars.}, ja etelän tähtitarhat. 10 Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. 11 Katso, hän käy ohitseni, enkä häntä näe; hän liitää ohi, enkä häntä huomaa. 12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' 13 Jumala ei käänny vihastaan. Hänen alleen vaipuivat Rahabin ^{▼▼ Rahab oli hirviö, johon verrattiin voimakkaita vastustajia, myöhemmin myös Egyptiä. Jes. 30:7.} auttajat. 14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle ja valita sanani häntä vastaan? 15 Vaikka olisinkin oikeassa, en saisi vastatuksi. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani. 16 Jos huutaisin ja hän vastaisikin minulle, en usko, että hän ottaisi huutoani korviinsa, 17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttä, 18 joka ei anna minun vetää henkeä, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. 19 Jos väkevän voimaa kysytään, hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' 20 Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin tekisi minut vääräksi. 21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. 22 Yhdentekevää kaikki. Sen tähden sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. 23 Jos ruoska äkkiä surmaa, hän pilkkaa viattomien epätoivoa. 24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan. Hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten? 25 Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin ja pakenevat onnea näkemättä. 26 Ne kiitävät pois kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen. 27 Jos ajattelen: tahdon unohtaa tuskani, muuttaa muotoni ja tulla iloiseksi, 28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. 29 Syyllisenä täytyy minun olla. Miksi vaivaan itseäni turhaan? 30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, 31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni inhoaisivat minua. 32 Sillä hän ei ole ihminen kuten minä voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. 33 Meillä ei ole riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle 34 ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa pelästyttäisi minua. 35 Puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä vääryys ei olisi kanssani."